keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hellettä pakoon helman alle

En ole oikein koskaan osannut kuvitella itseäni maksimekossa. Olen 162cm pitkä, ja tuntuu että kaikki pitkähelmaiset joita olen elämäni aikana käyttänyt, ovat olleet kamalia säkkejä jotka ovat saaneet runkoni näyttämään yhtä leveältä kuin pitkältä. 
No, iski sitten hellejakson tänne pohojammaallekin, ja koska uutta tatuointia jalassa oli suojattava auringolta, tuli nöyrtymisen paikka. Maksimekko on tehtävä. 

Ei muutakuin kangaskauppaan, ja kas, sieltähän löytyi aivan ihana kangas maksimekkoon. Kuviollinen, vähän jopa värioksennuksen piirteitä omaava, todella joustava ja vilpoinen spandex :D Ja löytyi sieltä alepöydästä vähän muutakin... Siitä sitten jossain muussa postauksessa. 
Maksimekko syntyi kivuttomasti: leikaksin yläosan vanhan topin mukaan, tein siitä kaksinkertaisen ja saumuroin pussiin. Helmaosa on kankaan täysleveys rypytettynä vyötärölle. Helmaa en vaivautunut kääntämään, koska kangas ei purkaannu. Lisäksi tuntui, että helman kääntäminen häiritsisi kankaan laskeutuvuutta, nyt se huljuu ihanasti jaloissa. :)



  Pitäisi värvätä mies kuvaamaan näitä tekelekuvia, niin saisi joskus jotain muuta kuin makuuhuoneen nurkassa pönötystä ja epätarkkoja kuvia... No, ehkä jo ensi kerralla!

1 kommentti:

  1. Olen sitä mieltä, että mekko on valtavan kaunis ja sopii sinulle oikein hyvin :)

    VastaaPoista

Mitäpä oot mieltä? :)