Hellettä pakoon helman alle

En ole oikein koskaan osannut kuvitella itseäni maksimekossa. Olen 162cm pitkä, ja tuntuu että kaikki pitkähelmaiset joita olen elämäni aikana käyttänyt, ovat olleet kamalia säkkejä jotka ovat saaneet runkoni näyttämään yhtä leveältä kuin pitkältä. 

No, iski sitten hellejakson tänne pohojammaallekin, ja koska uutta tatuointia jalassa oli suojattava auringolta, tuli nöyrtymisen paikka. Maksimekko on tehtävä. 

Ei muutakuin kangaskauppaan, ja kas, sieltähän löytyi aivan ihana kangas maksimekkoon. Kuviollinen, vähän jopa värioksennuksen piirteitä omaava, todella joustava ja vilpoinen spandex :D Ja löytyi sieltä alepöydästä vähän muutakin... Siitä sitten jossain muussa postauksessa. 

Maksimekko syntyi kivuttomasti: leikaksin yläosan vanhan topin mukaan, tein siitä kaksinkertaisen ja saumuroin pussiin. Helmaosa on kankaan täysleveys rypytettynä vyötärölle. Helmaa en vaivautunut kääntämään, koska kangas ei purkaannu. Lisäksi tuntui, että helman kääntäminen häiritsisi kankaan laskeutuvuutta, nyt se huljuu ihanasti jaloissa. :)

  Pitäisi värvätä mies kuvaamaan näitä tekelekuvia, niin saisi joskus jotain muuta kuin makuuhuoneen nurkassa pönötystä ja epätarkkoja kuvia... No, ehkä jo ensi kerralla!

"Vanhojen" esittely jatkuu!

Lupasin edellisessä postauksessa, että esittelen samaa tyyliä noudattelevan mekon. Tämä kyseinen mekko on tehty niin ikään miesten housuista, joiden materiaali on pääasiassa villaa. Edellisen mekon tavoin, lähinnä yläosa noudattelee valmista kaavaa, helmaosa on muokattu sen mukaan miten housujen rakenne sen on sallinut.

Malli on älyttömän mukava, ja taskut mekoissa ovat lähestulkoon välttämättömyys. Kangas tuntuu hyvältä, ja on kuosiltaan ja väriltään tyylikäs. Yksi lempimekoistani, ehdottomasti! :)
Laitan tähän muutamat kuvat mekon sisäpuolelta, jos joku haluaa kokeilla jotain samantyyppistä ja kaipaa vinkkiä.

Tältä mekko näyttää päällä. Silloin kun tätä tein, katsoimme miehen kanssa Houde of Card- sarjaa, ja jotenkin mieleeni mekosta tulee sarjan päähenkilön vaimon, Claire underwoodin vaatekaapin sisältö. Enkä pistä tätä pahakseni :)

 Mekon etuosa nurjalta puolelta. Säästin siis housujen alkuperäiset muotolaskokset ja taskut, ja myös lahkeiden vuorit. Näin mekko ei kiipeä reisiä pitkin vaikka olisi vähän karkeammatkin sukkahousut jalassa. 

Mekon takaosa nurjalta puolen. Ainoa kierrättämätön osa mekossa on selän vetoketju, ja sekin oli kuitenkin ostettu "jotain" varten jemmaan aikapäiviä sitten. Taakse halusin säilyttää myös pesuohjelaput ja kokomerkinnät. 

Tämä mekko oli ehkä yksi mukavimmista projekteista pitkään aikaan. 

 Mikään kesämekko tämä ei kyllä ole, joten odotan innolla syksyä että pääsen tätä taas käyttämään. :)

PS. Tämä mekko pääsi myös Craftsterissa Featured-listalle, johon ylläpito valitsee tietyin väliajoin lempiprojektinsa. :)

Laiska päivittäjä täällä moi.

No niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin. En ole muistanut blogia päivittää sitten viime kesän, eikä kyllä hirveästi ole esiteltävää valmistunutkaan. Jotain nyt kuitenkin, joten aloitetaanpa purkamaan sumaa sieltä vanhimmasta päästä.


Vuosia sitten sain jostain (olisikohan ollut Craftsterista) idean että vanhoista housuista voisi tehdä mekon. No, hain kirpparilta pappahousut ja väänsin siitä jonkin sortin tekeleen. Kauhean hyvin se ei onnistunut, joten mekko jäi kaapin perälle odottamaan parempaa aikaa. Jossain vaiheessa viime syksyä se aika tuli, ja kaivoin tuon tekeleen haudastaan. Sain vision muokata mekkoa ja yhdistää siihen nahkaa. No, materiaalin ollessa rajallista, jouduin tekemään jonkin verran kompromisseja, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin varsin pidettävä!

Tämä mekko pääsikin talven mittaan ulkoilemaan moneen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla jopa minulle täysin tuntematon ihminen tuli kehumaan mekkoa! Olin yhtäaikaa sekä  erittäin hämmentynyt että hirmuisen ylpeä. :)

Mekon kaavan pohjana on sittemmin luottokaavakseni osoittautunut mekkokaava Burdasta 4/13. Seuraavassa postauksessa esittelen toisen samaa kaavaa ja vanhasta uutta-tekniikkaa hyväksikäyttäen tehdyn mekon :)